Pohjoismaalaisia jouluperinteitä

Joulu

Joulukuusen käyttö alkoi porvariskodeissa 1800-luvun lopulla. Joulupihlaja oli sen edeltäjä tietyillä alueilla – ainakin Värmlandissa Ruotsissa ja Telemarkissa Norjassa koristeltiin pieniä kauniita pihlajia jouluksi. Varmuudella joulupihlajia ovat edeltäneet kevätpihlaja tai kevätvarpu. Ne liittyivät pakanalliseen hedelmällisyysriittiin, joka säilyi Taalainmaalla 1800-luvun lopulle. Jo germaanit katkoivat oksia – mieluiten pihlajista, joilla he suomivat lehmiä, kun ne ajettiin keväällä ensimmäistä kertaa laitumelle. Näin toivottiin että pihlajista siirtyi kasvuvoimaa talvesta väsyneille eläimille. Vähitellen kevätpihlajia ryhdyttiin koristelemaan ja asettaa niitä keskelle lantakekoa. Samanlainen perinne löytyy myös Värmlannista ja Telemarkista, missä se liittyi joulun viettoon. Siellä kilpailtiin kenellä oli kaunein joulupihlaja (eli kuka siis välitti eniten lehmistään.). Lantakeko tasoitettiin ja muotoiltiin ympyräksi. Jouluaaton aamuna pantiin ympyrän keskelle hienosti koristeltu joulupihlaja.

Joulupuuna käytettiin nuorta pihlajaa, jonka kahdesta latvaoksasta sidottiin ylimmäiseksi pyörylä. Mielellään lisänä sai olla muutama ylimääräinen sivulle ojentuva oksa. Pyörylä ja oksat kuorittiin ja koristeltiin värikkäällä kankaalla tai paperilla. Poikkipiena kiinnitettiin pyörylän keskelle, ja pihlaja koristeltiin pienillä olkiristeillä, kaura- ja ruisnipuilla sekä mahdollisimman värikkäillä nauhoilla ja paperisuikaleilla. Kun haluttiin hienostella erityisesti paperista väkerrettiin viuhkoja ja ruusukkeita.

Joulupihlaja ei ollut pelkästään koriste. Sen tehtävänä oli myös pitää noidat poissa ja estää pikkulintuja syömästä viljan siemeniä kevätkylvöjen alkaessa. On paljon merkkejä siitä pihlajaa on pidetty erityisen yliluonnollisena puuna. Sitä ei saanut esimerkiksi tyrnin tavoin polttaa koskaan liedessä, koska silloin kotitonttu olisi lähtenyt pysyvästi matkoihinsa.

Olkihahmot

Nykyisillä olkipukeilla joilla on kaarevat sarvet ja punaiset silkkinauhat vartalonsa ympärillä, on esikuvia menneisyydessä koko Pohjolassa. Usein leikittiin joulupukeilla. Toisinaan naamioiduttiin pukeiksi ja heittäydyttiin vallattomiksi naapureiden kanssa. Joissakin paikkakunnilla näin tehtiin jo ennen ja joulua, joissakin joulun aikaan ja joskus Nuutinpäivänä. Tavallisesti oljesta tehtiin ihmisen kokoinen pukki tai ukko, joka puettiin vanhoihin vaatteisiin. Illalla koputettiin naapurin oveen, heitettiin pukki sisään ja juostiin kiireesti karkuun.

Muutamissa kylissä pukkia kuljetettiin talosta taloon koko joulunajan. Kerrottaan että eräässä smoolantilaisessa kylässä piti sepittää värssy ja riippua pukissa, ennen kuin se vietiin seuraavaan paikkaan. Eräässä norjalaisessa kylässä kerrotaan tarinaa, että pukin sisään asetettiin vesiruukku ja kun talonväki avasi oven, siellä seistä tönötti alleen laskenut pukki.

Pieniä joulupukkeja ja joulunukkeja tehtiin toisinaan myös lahjaksi juhlavieraille ja leluiksi lapsille. Pohjolassa oli tavallista leikkiä sellaista joululeikkiä, jossa levitettiin illalla olkia lattialle, otettiin nukkea jaloista kiinni ja kilpailtiin siitä, kula heittää nuken pään yli pisimmälle.