Hae tästä blogista

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Suuri tulva serbien mytologiassa

Ihmiset elivät muinoin paratiisissa. Heidän ei tarvinnut tehdä työtä kuin omaksi huvikseen, sillä heillä oli ympärillään kaikki tarvitsemansa. Mutta he eivät välittäneet noudattaa Jumalansa käskyjä, joten Jumala päästi tulvan heidän laaksoonsa hukuttamaan kaikki. Tuhotulvasta pelastui yksi ainoa mies, joka oli ollut onnekseen vuorilla tähystämässä. Pelastunut oli väkivahva Kraniac-niminen jättiläinen.
Veden noustessa Kraniac pakeni yhä ylemmässä, kunnes tulva nousi korkeimman huipun tasalle. Jättiläinen tarrautui hengenhädässä huipulla kasvavaan viinipuuhun, joka oli itsea asiassa veijarijumala Kurentin sauva. Vaikka Kuret huvitteli mielellään tekemällä ilkikurisia kepposia, hänessä oli hyvätkin puolensa, joka ilmeni tässä tilanteessa valmiutena auttaa Kraniacia. Niinpä Kraniac pysytteli viinipuun varassa ja söi sen rypälesatoa hengenpitimikseen yhdeksän vuoden ajan, kunnes tulva laski.
Kraniacin kiittäessä Kurentia pelastumisestaan, Kurent vastasi: ”Ei sinun ole syytä kiittää minua vaan viinipuuta. Vanno että tästä lähin ylistät sitä ja rakastat sen mehua enemmän kuin mitään muuta juomaa tai ruokaa.” Ja Kraniac vannoi menettelevänsä tästä lähtien niin.
Tulvan jälkeen Kurent ja Kraniac alkoivat kiistellä kummalla olisi oikeus hallita maailmaa. Viimein Kurent ehdotti kilpailua. Se joka pystyisi hyppäämään meren yli, saisi hallita maata meren tällä ja toisella puolella.” Jumala hyppäsi itse ensin, mutta hänen toinen jalkansa kastui hiukan meren tuolla puolen. Sen sijaan nykyistä ja heikkoa ihmissukua vanhempi Kraniac loikkasi helposti meren yli voittamaan ensimmäisen erän. Sitten Kurent sanoi: ”Katsotaanpa kumpi saa hallita manalaa. Se saa, joka on vahvempi. Hän polkaisi jalallaan maata, jolloin siihen aukeni suuri kuilu. Kraniacin polkaistessa maa repesi uumeniaan myöten ja näkyviin tuli sulaa kultaa virtaava joki.
”Kolmas kerta toden sanoo”, Kurent totesi. ”Nyt ammumme kumpikin nuolen taivaalle. Se joka ampuu korkeammalle, saa hallita maailmaa ja kaikkea, mikä on sen alla ja sen yläpuolella.” Kurent ampui, ja kesti kahdeksan päivää, ennen kuin hänen nuolensa putosi takaisin maahan. Kraniacin nuoli putosi vasta yhdeksän päivän kuluttua, ja mukana maahan putosi nuolen lävistämänä myös Jumalan ruoka-aittojen vartijakukko.
”Sinä olet maailman hallitsija, ja minä olen sinun alamaisesi”, Kurent sanoi. Mutta samalla hän mietti parhaillaan, miten saisi voimakilpailussa menettämänsä nokkeluudella takaisin. Hän puristi viinipuista sauvaansa, ja siitä alkoi valua punaista nestettä. Veijarijumala lähti tapaamaan maailman hallitsijana mahtailevaa Kraniacia ja tarjosi tälle juomaa. Jättiläinen kehui juoman olevan virkistävää.
Kurent lähti pois ja puristi uudelleen viinipuusta nestettä, mutta tällä kertaa hän sekoitti siihen hiukan helleborusta, kuunvalossa poimittuna näkyjä aiheuttavaa kasvia. Toisella vierailukerralla Kraniac löytyi maan uumenista, kultajoen rannalta valittamassa janoaan. Maan uumenissa ei ollut vettä, vain pelkkää kultaa. ”Tässä on juotavaa, kunnioitettu hallitsija”, Kurent sanoi kohteliaasti. Yhdestä pikarillisesta ei ollut vielä juovuttamaan Kraniacia, mutta hän ei halunnut ottaa lisää. Kurent puristi viinipuuta kolmannen kerran ja lisäsi tällä kertaa nesteeseen hiukan omaa veijarin vertaan. Hän lähti etsimään jättiläistä ja löysi hänet nyt korkeimman vuoren huipulta syömässä itsensä Jumalan pöydän ääressä. ”Jos sinä syöt Jumalan ruokaa, tarvitset totisesti myös jumalaista juomaa.”
Kraniac joi. Hänen aistinsa alkoivat hämärtyä heti lisätyn veren vaikutuksesta. Hän pyysi lisää, ja Kurent kaatoi viiniä kuin altis palvelija ainakin. Kraniacia alkoi pyörryttää eikä hän muistanut missä oli. Jumalan palattua hän tapasi Kraniacin retkottomassa humalaisena pöydän ääressä. Kaikki lihat oli syöty eikä jäljellä ollut kuin rasvaa ja luuta.
Jumala suuttui ja löi ahmattia väkevällä kädellään. Kraniac vieri alas vuoren rinnettä ja jäi moneksi vuodeksi makaamaan sen juurelle täynnä mustelmia ja ruhjeita. Viimein hän toipui, mutta hänen voimansa oli tiessään. Enää hän ei pystynyt loikkaamaan meren yli, laskeutumaan maan uumeniin eikä kiipeämään taivaaseen. Niin veijari Kurentista tuli maailman hallitsija, ja siitä pitäen ihmiskunta on ollut heikkoa ja voimatonta. Viini on pelastanut ihmiset, mutta ihmiset on myös johdatettu harhaan viinillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti