Lycoris, Rooman historian kuuluisin näyttelijätär

Lycoris oli näyttelijättären kolmas nimi. Hänen oikea nimensä oli Volumnia, ja Cytheris oli hänen taiteilijanimensä – viitaten Venus-jumalattaren syntymäsaareen Cytheraan. Lycoris valloitti kuuluisia miehiä kuten Marcus Junius Brutuksen (Caesarin murhaajan), Marcus Antoniuksen ja runoilija Cornelius Galluksen. Hän onnistui löytämään korkeasäätyisiä rakastajia isäntänsä suhteiden avulla. Alun perin Lycoris oli kuuluisalle, rikkaalle viihdemaailma tärkeänä tekijänä olleelle miehelle kuulunut orjatar. Entinen dominus, Publius Volumnius Eutrapelus oli solminut lujia suhteita roomalaisen aristokratian jäseniin. Isäntä käytti näyttelijättäriä tuttavapiirinsä laajentamiseen ja vallanpitäjien saleihin yltävän vaikutusvaltansa kasvattamiseen. Mies rahoitti pitoja, juhlaillallisia ja hekumallisia öitä.

Naispuoleisilla miimikoilla oli Rooman historiassa kaksijakoinen rooli näyttelijättärinä ja prostituoituina. Lycoriksesta tuli nopeasti Volumniuksen tallin taitavin nainen. Silti valttikortti oli edelleen orja, joten isäntä vapautti hänet voidakseen vahvistaa hänen asemaansa seurapiireissä. Aikalaisten kirjoitusten mukaan Cytheris tarjosi yhä palveluksia entiselle dominukselleen, sanan jokaisessa merkityksessä. Kaunokainen oli nyt kuitenkin liberta, vapautettu orjatar joka harjoitti ammattiaan esiintymällä Volumnukselle ja tämän vaikutusvaltaisille ystäville kestien aikana ja viihdyttäen näitä herroja makuukamarin hämyssä. Asiakkaat eivät olleet mitään plejibejä, vaan aikansa yhteiskunnan eliittiin kuuluneita herroja.

Vuosien 55-50 eKr. aikana Lycoris oli Brutuksen rakastajatar. Vuonna 49 eKr. hän valloitti Marcus Antoniuksen. Kaikkien tiedossa oli Marcus Antoniuksen rakastavan teatteria sekä näyttelijöiden ja näyttelijättären seuraa. Nokkela Volumnius hyödynsi luultavasti tätä tosiasiaa ja johdatteli Cytheriksen Marcus Antoniuksen käsivarsien syleilyyn kasvattaakseen omaa valtaansa Caesarin oikean käden siivellä. Lycoris otti tehtävänsä innolla vastaan. Heidän piilottelematon suhteensa aiheutti silti suuren kohun. Marcus Antonius oli tänä aikana kansantribuuni eli korkea-arvoinen politikko. Naimisissa oleva mies kiersi Roomassa rakastajattarensa kanssa kantotuolikyydillä liktorien (oikeudenpalvelijoiden) marssiessa kulkueen edessä laakerikoristeisine vitsakimppuineen. Kantotuolia seurasi mielistelijöiden ja ystävien nolostuttava seurue. Skandaali johtui myös siitä, ettei Antonius pitänyt rakastajatartaan erillään julkisesta elämästään toisin kuin kaikki muut senaattorit. Entistä orjatarta ja näyttelijätärtä kohdeltiin kuin säädyllistä matroonaa. Cicero vihjaili Antoniuksen esittelevän Cytheriksen jopa vaimonaan, ja tämä olisi voinut murskata tämän uran. Siksi mies päätti luopua rakastajattarestaan ja palata vaimonsa Fulvian luo, mahdollisesti itsensä Caesarin pakottamana. Vihamies Cicero nimittäin levitti perättömiä huhuja, joissa Marcus Antoniuksen lukaalin makuuhuoneet oli muutettu bordelleiksi ja ruokasalit viinituviksi.

 

Muutamaa kuukautta myöhemmin Cicero tapasi Lycoriksen Volumniuksen pidoissa. Tämä todisti Volumniuksen onnistuneen luomaan seurapiirikutsujen varjolla laajan sosiaalisen verkoston. Mies ilmeisesti etsi uutta tärkeää rakastajaa entiselle orjattarelleen. Lycoriksella oli tässä välissä joitain suhteita, jotka eivät ole jääneet historiankirjoihin. Vuonna 43 eKr. Lycoris päätyi taas uuden, vaikutusvaltaisen miehen rakastajattareksi.

Cornelius Gallus oli kuuluisa runoilija, joka kuului Vergiliuksen ja Ovidiuksen kirjallisuuspiiriin. Valitettavasti runoilija rakastui toivottomasti Lycorikseen. Rakastajatar oli Corneliukselle sekä hänen työtään innoittava muusa että elegiarunojen sääntöjen mukainen ihannenainen – tilanteen mukaan joko intohimoinen tai julma. Vain kolme vuotta myöhemmin runoilija omisti Lycorikselle elegiakokoelmansa Amores; kuten arvata saattaa rakkaustarina päättyi pian tämän tapauksen jälkeen. Miesparka masentui pahasti, koska rakastajatar hylkäsi hänet.

Vergilius kynäili ystävänsä alakulosta viitaten Lycoriksen nykyiseen asuinpaikkaan Reinjoen liepeillä, Marsin aseiden ympäröimänä. Elegiaihanne oli suhteessa Reinjoen varrella palvelevan upseerin kanssa ja muuttanut rajaseudulle tämän mukana. Mies saattoi olla Quintus Fufius Calenus, Caesarin uskollinen kannattaja. Tämän viimeisen rakkausseikkailun jälkeen Lycoris näyttää häviävän historian hämärään. Hänen maineensa sitä vastoin kasvoi vuosisatojen ajan, ja 350 vuotta myöhemmin monet näyttelijättäret kutsuivat itseään edelleen Lycorikseksi.